Työmatkan keskelle ajoitettu, elämäni ensimmäinen retkimelontareissu oli hieno kokemus. Kuuleman mukaan Koloveden kansallispuisto on sesonkinaikaan kansoitettua aluetta, mutta nyt siellä sai olla ihan rauhassa. Kajakkini oli mallia Dream 505 ja vuokrasin sen SaimaaHolidayltä Oravista. Täytyy antaa paikalle pisteet vieraanvaraisuudesta, sillä palvelu oli moitteetonta, ihmiset hyväntuulisia ja varusteita sekä opastusta sai kaupan päälle.Torstai 1.10.2009
Iltapäivällä Oraviin saavuttuani, kun olin saanut kaikki tavarat kasaan, sain kajakin kanssa kyydin suunnitellun reittini alkuun Käkötaipaleelle. Tarkoitukseni oli meloa Koloveden kansallispuiston läpi sen ja Oravin väliin jäävälle Joutenvedelle ja siitä sitten edelleen takaisin Oravin melontakeskukseen.
Retkivarustuksen mahduttaminen kajakkiin vei ensikertalaiselta jonkin verran aikaa, sillä vaikka kajakissa olikin runsaasti tavaratilaa, oli tavaroiden pakkaaminen pienistä aukoista aluksi vähän hankalaa. Parin pakkauskerran jälkeen hommaan tulikin sitten jo rutiinia niin, ettei pakkaamista tarvinnut enää pahemmin miettiä.
Pääsin loppujen lopuksi liikkeelle vasta vähän ennen iltaseitsemää ja koska aurinko laski jo kovaa vauhtia, päätin jäädä jo muutaman kilometrin päähän Vaajasaloon yöksi. Perille päästyäni olikin jo melkein pimeää ja uuden Tuntsan vaelluskodan pystyttäminen osoittautui aikaa vieväksi hommaksi. Eniten aikaa meni sopivan keskisalon etsimiseen pimeästä metsästä. Maa oli märkää ja kaikki maassa lojuvat potentiaaliset keskisalkoehdokkaat osoittautuivat lahoiksi. 
Lopulta kuitenkin onnisti ja kodan pystytyksen jälkeen pääsin räpsimään parit kuvat täydestä kuusta. Tyynen hiljaisuuden rikkoi ainoastaan vierestä satunnaisesti kuulunet äänekkäät loiskahdukset, sellaiset joita syntyy kun järveen heittää ISON kiven. Mikä lie norppa...Perjantai 2.10.2009
Heräsin perjantaiaamuna läheisessä puussa harjoittelevan tikan mekkalointiin jo ennen seitsemää ja se olikin hyvä, koska tarkoitus oli perjantaina meloa aika pitkä etappi Joutenveden puolelle. Aamukahvit keittelin tulilla usvaista Kolovettä ihmetellessä ja yritin päästä liikkeelle aika pikaisesti. Rutiinin puutteen huomasi ainakin siinä, että kello oli melkein yhdeksän kun kajakkini irtaantui retkisataman laiturista.
Olin suunnitellut pitäväni lounastauon reilun kuuden kilometrin päässä olevassa Syväniemessä, mutta kun yllätyksekseni saavutinkin sen jo tunnissa, päätin pienen vesi/lepotauon jälkeen jatkaa matkaa. Otin uudeksi suunnitelmaksi lounastaa Pyylinojalla, jonne kulku kävi kapean salmen läpi. Tässä, varsinkin näin matalan veden aikan, oli pakko uittaa kajakkia kävellen muutaman metrin verran.
Salmen jälkeen Pyylinojan kulmilla nälkä jo kurni, mutta karttaa tutkiessani totesin Joutenvedelle olevan edelleen sen verran paljon matkaa, että oli parempi vielä meloa muutama kilometri ja syödä vasta sitten. Ajatus oli, että näin jaksaisi illalla sitten rutistaa vähän pidempään jos matkanteko kestäisikin odotettua kauemmin.
Niinhän siinä sitten kävi, että melonta alkoi käydä jo aika väkinäiseksi ja aina muutaman vedon jälkeen piti vetää hetki henkeä. Loppujen lopuksi 15 km melonnan jälkeen oli pysähdyttävä Loikansaaren pohjoispuolella veneväylän varrella olevaan saareen murkinoimaan. 
Ravintoa saatuani ja hetken hengähdettyäni potkua löytyikin jo ihan toisella lailla ja jatkoin matkaa 7 km Säynämön Leirikeskukseen, jossa pidin jaloittelu- ja kartanlukutauon. Siellä tajusin, etten ollut huomannut kartalla kapeaa Kerman salmea, jota pitkin Joutenvedelle olisi päässyt muutamaa kilometriä lyhyempää reittiä ja varmaan aika paljon veneväylää kauniimmissa maisemissa. 
Tässä vaiheessa oli turha kuitenkaan enää kääntyä takaisin, joten meloin veneväylää pitkin Säynämöstä Sompasaaren ohi Pyttyvedelle. Tällä välillä ei paljoa nähtävää ollut ja melonta olikin enemmän suorittamista. 
Hakkarasaaren kohdalla maisemien taas parannuttua totesin nyt olevan sopiva hetki kalastukseen. Laskin Strike Pro -uistimen veteen ja reilun puolen tunnin hiljaisen melomisen jälkeen nappasi. Olin etukäteen vähän jännittänyt miten kalastaminen yksiköllä onnistuu, ja kyllähän tuonkin kokoinen kala jo kajakkia kääntää. Jarrua löysäämällä tilanne pysyi kuitenkin ihan hyvin hallussa ja sain kalan väsyteltyä. Kelailin siimaa hiljalleen sisään ja sain sen lopulta lähelle. Haukihan se siinä, painoa ehkä noin 1,5 kg. Koska en hirveästi haukea kaivannut, oli tavoitteena saada se vahingoittumattomana vapaaksi. Mietinkin sitten siinä, että miten saan kalan irti tajuissaan ja ehjänä, kun en ollut tajunnut ottaa pihtejä lähelle. Onneksi kala siinä kajakin lähellä vielä venkoili ja hyppi sen verran, että se loppujen lopuksi irtosi ihan itsellään.
Haukiepisodin jälkeen totesin päivän melontakiintiön olevan täynnä. Sopivan leiripaikan löytäminen Joutenveden kallioisista saarista vei aikansa ja kun leiripaikka löytyi, oli rantojen kivikkoisuuden takia vaikea löytää rantautumispaikkaa. Jonkin aikaa ympäri pienten saarien ja luotojen muodostamaa labyrinttiä seikkailtuani löysin sopivan paikan Saunasaaresta. Leiri pystyyn, tulet nuotiolla ja sitten pää tyynyyn. Unta ei tarvinnut vajaan 40km melomisen jälkeen kauaa odotella.Lauantai 3.10.2009
Lauantai koitti ja olin päättänyt ottaa sen päivän ihan rauhalliseti ja nauttia ruskasta ja kalastelusta ilman kiirettä. Lähdin Saunasaaresta länteen ja uistelin Mäntysaaren viertä kuunnellen samalla koirien haukuntaa ja laukauksia. Vaikka saari vaikuttaa pieneltä (olisiko pari kilometriä läpimitaltaan), on siellä kuulemma ihan hyvinvoiva hirvi-ja karhukanta.
Aamupäivä meni kokonaisuudessaan uistellessa ja maisemista nauttiessa. Kuljin Melavirtaa pitkin Jänissalon eteläpuolta. Ylitin Piippuselän tarkoitukseni tutkia Suuren Pahasaaren ja Tiheissalon välistä pientä saarirykelmää. Siellä saarien suojassa olikin mukava vaan lipua hiljaa peilityynessä hiljaisuutta kuunnellen. Aina välillä jostain kaislikosta lehahti lentoon monisataapäinen muuttolintuparvi. En ole lintuasiantuntija, mutta epäilen niiden olleen valkoposkihanhia.
Päivän puolivälissä pysähdyin Selkäsaareen syömään nuudeleista ja tonnikalasta valmistetun gourmet-lounaan. Sen avulla jaksoi hyvin vielä kalastella pari tuntia ja kiertää siinä samalla vielä pohjoispuolelle jääneen Ison Pahasaaren.
Illalla rantauduin hyvissä ajoin valoisalla Kuusisaareen. Kuusisaaren vieressä näytti olevan Saunasaari. Jotenkin nauratti se, että yövyin edellisen yön 5 km luoteeseen sijaitsevassa Saunasaaressa, jonka vieressä oli myös Kuusisaari. Luulisi, ettei niitä saaria niin paljoa kuitenkaan ole, että täytyy kierrättää samoja nimiä.
Saaressa pystytin leirin, grillasin possua sekä nautin maisemista ja yleisestä fiiliksestä; tuulen huminasta puissa ja tulen loimusta.
Lopuksi oli pakko vielä kokeilla, miten nuotion polttaminen Tuntsan kodassa onnistuu ja ainoa ongelma tuntui olevan ilmanvaihto, eli telttasavusaunahan siitä tuli. Vaatinee lisää treeniä.Sunnuntai 4.10.2009
Sunnuntaina heräsin kovaan tuuleen ja sateen ropinaan. Käänsin kylkeä useamman kerran ja kun ulkona kuulosti aina samalta, oli loppujen lopuksi pakko vääntäytyä ylös, pakata leiri ja meloa vielä se viimeiset 10km takaisin Oraviin. Onneksi sade loppui melkein heti kun lähdin liikkeelle ja haittana oli enää kohtalainen tuuli.Yhteenveto
Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Matkaa tuli taitettua lähes 70km, joka on melkein puolet enemmän kuin mitä olin suunnitellut. Kolovesi vaikutti hienolta, mutta nyt lähinnä sivusin sen toista laitaa. Sinne voisi lähteä uudestaankin, mutta ei ehkä kiivaimpana lomakautena. Joutenvesi on hienoa seutua ja saarien sokkeloissa on hauska meloa, mutta mökit ja veneet voivat välillä vähän olla häiriöksi. Eläimiä en tikkoja ja useita muita lintuja lukuunottamatta nähnyt. Majavan pesiä (luulisin) näkyi kyllä useampia. Norppa olisi ollut kiva bongata.Lopuksi note to self: Hommaa jotkut toimivat käsineet ennen ensi kertaa...
